Wienin Sophie Tappeinerissa taiteilija korosti kurdikulttuurin ilmaisua myytin ja todellisuuden risteyksessä.
Lontoon taiteilija Jala Wahidin uusin yksityisnäyttely ”Newroz” Sophie Tappeinerissa sai nimensä maaliskuun kevätpäiväntasauksen mukaan kurdilaisen uudenvuoden kunniaksi.Kurdit eivät vain johdattaneet kevääseen tanssin ja nuotion kautta, vaan myös kuvittelivat vapautumisen sortavasta hallinnosta.Newroz-juhlien vähentämiseksi Turkin hallitus kielsi iranilaisen uudenvuodenjuhlan Nowruzin kurdin kirjoitustavan.Nurozin tuliseremonia, joka heijastaa kurdin lipun 21 sädettä, symboloi kuitenkin edelleen vahvaa kurdeihin kuulumisen tunnetta - välttämätön symboli Wahidin taiteellisissa toimissa.
Jala Wahid, “Newroz”, 2019, näyttelynäkymä, Sophie Tappeiner, Wien.Lupa: Taiteilija ja Sophie Tappeiner, Wien;Kuva: Kunst-DSearch.com
Vastakkaiseen seinään on asennettu kaksi isoa valua aurinkolasia, tummanvihreä Vernal Pyre (kaikki teokset, 2019) ja oranssi kultainen Threatening Our Shimmering Flag (meitä uhkaava kimalteleva lippu) - jotka myös muistuttavat kurdien aurinkoenergiasymbolia kansallisessa lipussa. .Aurinko aiheutti taivaankappaleiden ikuisen pyörimisen, todistaen elämäntapahtumien jatkuvaa kiertokulkua - syntymä, juhla, kuolema, suru - muuttuvat jatkuvasti ajan myötä.Maanpinnalla kahden auringon välissä seisoo useita purppuran, punaisen ja ruskean värisiä naisten jalkojen heittoja (henkinen reidet, piiskarätkä, liekit ja sashain).Nämä seksikkäät alavartalot ovat tasaisesti kääritty kangasmaisiin laskoksiin, mikä paitsi houkuttelee heidän aikakriittisiä triviaalia tekojaan, myös houkuttelee alla olevaa ohutta ihoa ja lihaa, mikä korostaa kuinka naisellisuutta voidaan luoda vaatteiden avulla.Muualla kaksi graniitti-, tafti- ja miyuki-helmistä valmistettua päähinettä – tuhkiseppele ja hämähäkkisilkki – muistuttavat naisten perinteisiä Nuróz-vaatteita.
Jala Wahid, tuhkaseppele, 2019, alumiini, tafti, nylon, miyukihelmet, 72×23×22 cm.Luvalla: Wienin taiteilija ja Sophie Tappeiner;valokuva: Kunst-DSearch.com
Wahidin auringon, päähineiden ja jalkojen asetelma vihjaa hahmon ja maan väliseen suhteeseen, mutta eri komponentit eivät ole täysin integroituja.Jokaisen teoksen boutique-kohde tulkitsee sen rekonstruoituna juhlatanssin kohtauksena, mikä saa figuratiivisten elementtien välistä suhdetta ja mittasuhteita hämmentymään helmien, jadekivien ja lasikuitujen välkynässä.Samoin kuin auringon suhteellinen projektio, valojen terävä kontrasti viittaa päivän ja yön kiertoon ja vahvistaa surun ja juhlan rinnakkaiseloa, mikä on elintärkeää Nurózin merkitykselle ja ilmaisulle.Korvaamalla hajanaisen esityksen jäljittelevällä kuvauksella taiteilija korostaa symbolisen kielen poliittisesti välittämää ihmisten eksodustodellisuutta.
Jala Wahid, "The Fiery Father", 2019, installaationäkymä, Sophie Tappeiner, Wien.Lupa: Taiteilija ja Sophie Tappeiner, Wien;Kuva: Kunst-DSearch.com
Gallerian kellarista tuleva rumpujen ääni synnyttää energiaa, joka viittaa siihen, että tanssi on ainakin ennakoitavissa.Alakerran videonauhalla "Fiery Father" näkyy sarja englanninkielisiä tekstityksiä mukautetulla fontilla, joka jäljittelee arabialaista kirjoitusta.Wahidin kirjoittama säe sykkii arabialaisten elokuvien ja persialaisen rumpu dafin lyönnissä, kun elokuvan taustalta tihkuu öljyä ja vettä kuunvalossa.Teoksen nimi viittaa Pohjois-Irakissa sijaitsevaan Baba Gulin öljykenttään – niin sanottu tulen isä –, joka on palanut tuhansia vuosia, ja kurdit kiistävät tämän hallinnan.Verrattuna yläkerran staattisiin veistoksiin Fiery Fatherin välkkyvät sanat ja rytmit osoittivat vihdoin Newroz-juhlan esiintymiskeskuksen, kun taas daf teki minusta tanssin todistajan: "Tanssiminen ilman kuolemaa ja painovoimaa on johdettu siitä, kuten Wahid sanoi runossaan, se haudattiin Baba Gurguriin korostaen kurdikulttuuria myytin ja todellisuuden risteyksen kautta ilmaisemalla luonnollisia kiertokulkuja ja palaamalla tulevaisuuteen.Perinne ilmaista.
Pääkuva: Jala Wahid, Newroz, 2019, näyttelynäkymä, Sophie Tappeiner, Wien.Lupa: Taiteilija ja Sophie Tappeiner, Wien;Kuva: Kunst-DSearch.com
Ghanalainen taiteilija tutki vuoden 1957 galleriassa Lontoossa Stewart Hallin teoriaa, jonka mukaan kulttuuri-identiteetti "kuuluu tulevaisuuteen ja menneisyyteen".
Ensimmäisessä Sadie Colesin päämajassa pidetyssä yksityisnäyttelyssä taiteilija vähätteli menneen aikakauden muotokuvia ja arvosanoja.
Cell Project Spacen uusi komitea kohtaa kysymyksiä osallisuudestamme kaupunkien gentrifikaatioon
Manchurian identiteetin kanssa taidemaalari lähti moottoripyörällä Kiinan itäiselle rautatielle tutkimaan Koillisprovinssin taantuvaa perinnettä.
Venäjän nykytaiteelle omistettu näyttely tarkastelee, kuinka Venäjä on Venäjän presidentti Vladimir Putinin johdolla tarjonnut tietoa taiteelliseen luomiseen viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Taiteilija luo VITRINE Baselissa teatterimaisen ympäristön, joka heijastelee julkisen liikenteen estetiikkaa.
Vleeshalissa Middelburgissa taiteilijan pimeä tila paljastaa kaupungin siirtomaataakan ja mustien ruumiiden näkymättömyyden
Felix Gaudlitzissa Wienissä ranskalaisen kirjailijan valokuvasarja on hyvä esimerkki läheisyydestä.
Itävallan taidefestivaali pohtii luovasti uudelleen tapaa, jolla näyttelyitä tehdään pandemian aikana tilattujen TV-ohjelmien avulla.
Wexnerin taidekeskuksessa taiteilija kuvasi yhteyttä Yhdysvaltain vuoden 1965 äänioikeuslain ja Albersin väriteorian välillä.
Yossi Milo Galleryssa New Yorkissa taiteilijan manipuloimat valokuvat Manitoba Forestista rikkoivat hippiunelmien optimismin
Austinin "Princer Arts & Letters" -teoksessa taiteilijoiden esillä olevat teokset vahvistivat Yhdysvalloissa meneillään olevia kokeiluja.
Aby Warburgin Mnemosyne Atlasin ensi-illasta Berliinissä Corita Kentin poliittisiin vedoksiin Innsbruckissa